Tuku tuku

Lampaat, Lempi ja karitsansa Sepe ja Sirpa, tulivat pihapiiriimme juhannnukselta. Saunan viereiseen pikkumetsään oli pystytetty ensimmäinen lammasaitaus. Olin laittanut sinne saamieni ohjeiden mukaan suolakiven ja vesiastian. Lempi lapsineen käyskenteli vehmaassa ruohossa, mikä idylli. Minulla ei olisi lampaiden kanssa ongelmia, minullahan on kaksi paimensukuista koiraa.

Tutustuminen: koirat haukkuvat

Omat kokemukseni lampaista rajoittuvat lähinnä Babe-possun seikkailuihin. Viime syksynä osallistuin Milla-koiran kanssa lammaspaimennuskurssille. Milla ajoi innokkaasti lampaita ja minä juoksin narun perässä. En ollut siis koskaan aiemmin tuntenut ketään lammasta.

Lempi ja karitsat osoittautuivat tosi tuttavallisiksi. Kun ilmestyn pihalle ne määkivät ja kipittävät hurjaa vauhtia veräjälle. Kun puhun puhelimessa ja ikkuna on auki aitaukseen päin, ne osallistuvat keskusteluun. Kesävierailla on riittänyt puuhaa niiden silittelyssä ja rapsuttelussa. Lampaathan on ihania.

Koirieni Kaisan ja Millan kokemukset lampaista olivat yhtä heiveröiset kuin minunkin. Milla oli siis paimentanut vimmatusti pakenevia lampaita, Kaisa ei ollut lampaasta kuullutkaan. Kun lampaat sitten tulivat pihaan ja aitaukseen, molemmat koirat haukkuivat reippaasti. Kaisakin, joka ei ole missään kokeessa suostunut haukkumaan mikäänlaista elikkoa.

Koirat olivat hyvin kiinnostuneita lampaista. Yrittivät haistella, aluksi arastellen, mutta muutaman päivän kuluttua jo nuolivat lampaita. Kuten jo kerroin, Lempi ja lapsensa ovat hyvin kesyjä. Ne halusivat myös tutustua koiriin. Kun Kaisa ja Milla juoksivat haukkuen aitauksen luokse, Lempi ja lapset juoksivat vastaan.

Kissani suhtautuivat pihaan ilmestyneisiin outoihin olioihin epäluuloisesti eli kiersivät aitauksen hyvin kaukaa ja kovalla kiireellä.

Paimennus alkaa: koirat eivät hauku

Lampaat olivat olleet meillä reilun viikon. Koirat juoksivat heti herättyään niitä tervehtimään, välillä haukkuen, välillä ei.

Pikku-Aapo (4 v) oli luonani kesävieraana. Eräänä aurinkoisena päivänä heräsimme päiväunilta ja huomasin, että lampaat ovat pitkin pihaa. Komensin koirat ulos. Koirat vain kuljeskelivat lampaiden seassa. Yritin ruoholla saada Lempin liikkeelle. Sainkin, mutta en veräjästä sisään. Jouduin paniikkiin (lieventävinä asianhaaroina hyväksyttäneen kokemattomuus ja juuri heränneisyys). Aloin komentaa koiria ja lampaita: "Ajakaa, haukkukaa, menkää tuonne, tulkaa tänne". Seuraus: lampaat mässyttävät ruohoa mökin nurkalla, Milla säikähtää ja luikkii kohti omaa koppiaan. Kaisa päättää pelastaa tilanteen - se menee lammasaitaukseen, käy makaamaan ja katsoo odottavasti: riittääkö? Aapo on järkyttyneenä seurannut tuvan ikkunasta mumminsa riehumista.

Järki palaa päähäni. Annan lampaiden käyskennellä, rauhoitan Millan ja Aapon, kehun Kaisan ja punon suunnitelman. Perunapiirakoilla sain Lempin palaamaan aitaukseen, karitsat perässä. Asetin Aapon ison horsmakimpun kanssa aitauksen toiselle reunalle ja korjasin aidan toiselta reunalta. Koirat katselivat vaitonaisina touhujamme.

Paimennus jatkuu: koirat tarkkoina

Kuva: Kirsti Lilja

Kun seuraavan kerran tavoitin lampaat aitauksen ulkopuolelta, olin tietysti viisaampi (?). Korjasin aidan ensin. Rauhallisesti nappasin leipää käteeni ja lähdin koirien kanssa paimeneen. Kuvittelin, että kuljen edellä leivän kanssa, lampaat seuraavat minua ja koirat haukkuvat perässä intoa uhkuen. Toisin kävi: sekä koirat että lampaat seurasivat tiiviisti leipää. Yhdessä hujauksessa kaikki olivat aitauksessa. Jostain syystä mielessäni pyöri sanonta "väärin sammutettu".

Paimennus edistyy: koirien työnjako

Elokuun alussa oli sitten aika siirtää lampaat toiseen aitaukseen. Ensimmäinen alue jäi odottamaan ensi kesän kukkaloistoa. Nyt paimentamisesta tulisi hauska ja opettavainen kokemus koirille. Olin kuin itse tyyneys. Avasin veräjän, annoin lampaiden ja koirien käyskennellä yhdessä pihassa. Herttainen ja soma näky.

Jonkin ajan kuluttua ilmoitin koirille, että nyt ajetaan lampaat aitaukseen. Juoksin lampaita kohti innostaen koiria mukaan. Kaisa lähti välittömästi sisälle. Milla innostui. Se juoksi lampaiden perässä riemukkaasti haukkuen. Kuljettelimme sitten lampaita edestakaisin pihalla jonkin aikaa, kunnes ohjasin ne leivän avulla uuteen paikkaan. Milla oli pettynyt. Se kulki vinkuen aitauksen viertä - lisää, lisää. Kun lampaat olivat turvallisesti aitauksessa ja veräjä suljettu, Kaisa tuli sisältä. Asteli tärkeän näköisenä aidalle, haisteli kaikki lampaat ja asettui aidan viereen vartioon.

Jatkamme harjoituksia. Tavoitteena on kuljettaa lampaat syksyllä kaukaiselta laitumelta sisätiloihin. Niin että tuku, tuku.
(Reviiri 3/2000)