Kissa koiran kasvattajana
Tämä on tarina Iida-kissasta ja sen sisaresta Emmasta sekä yhdestätoista paimensukuisesta lapinkoirasta.
Iida ja Emma tulivat meille parikuisina koiranpennun, Kaisa, kaveriksi. Kolmikko kasvoi yhdessä ja kehitti omat toimintasääntönsä. Kaisa piti kisuja leikkikaluinaan, pyöritteli niitä hellävaroen käpälillään ja kuonollaan. Totta kai Kaisa yritti myös juoksuttaa kissoja, mutta tähän kehittyi yksi pitävä tärkeä sääntö: takaa-ajo päättyy, kun kissa pysähtyy paikoilleen.
Eläinlauma oli kolmivuotias, kun Kaisalla oli ensimmäiset pentunsa. Kissat olivat kohteliaan kiinnostuneita sekä synnytyksestä että inisevistä pikkuisista. Mutta sitten käärylät nousivat jaloilleen, lisäsivät aluettaan ja vauhtiaan - ja kissat olivat pulassa! Koiranpennun juostessa niitä päin, ne pysähtyivät paikoilleen. Pennut, mokomat, retuuttivat niitä pitkin lattioita. Kävin pelastamassa kissat. Koetin selittää Iidalle ja Emmalle, että pitäkää vain puolenne, sähiskää edes, turhaan. Koetin opettaa pentuja jättämään kissat rauhaan, turhaan. Ulkona paukkui pakkanen.
Seuraavaksi kolmikon seuraan tuli pieni Milla-koira. Tuodessani Millan kotiin esittelin sen kissoille, jotka antoivat sille tervetulonuolaisut. Milla ystävystyi kissojen kanssa muutamassa päivässä, se oli selvästikin päättänyt opiskella talon tavat. Emma ja Iida ottivat vähän itsekin kasvatusvastuuta: kun Milla yritti tunkeutua samaan nojatuoliin niiden kanssa, se sai varoittavan sähähdyksen. Kissat kyllä itse tuppautuivat Millan viereen nukkumaan. Miten Milla oppi takaa-ajosäännön? Ei aavistustakaan, mutta se oppi sen.
Kaisan toiset pennut olivat sitten kesäpennut. Kissat seurailivat jonkin verran kiinnostuneina pentueen alkuvaiheita. Kun tassut alkoivat tömistää lattioilla, Emma ja Iida siirtyivät ulos ja ylemmäs. Ne viettivät aikaansa ulkona ja sisälle tullessaan hyppelivät huonekalulta toiselle päästäkseen ruokailemaan tai nukkumapaikoilleen yläsänkyyn. Kesällä meillä on tuvan ikkuna aina auki ja siinä on hyttysverkossa kissojen kulkukolo. Iida ja Emma istuskelivat ikkunan takana odotellen, että pikkuriiviöt simahtaisivat. Kun kaikki näytti rauhalliselta, ne tulivat sisään. Varmuuden vuoksi lattiaa vältellen.
Ulkona lunta ja pakkasta, tuvassa riehuu taas koiranpentuja. Harmittomista mönkijöistä on kasvanut päälle tunkevia touhottajia. Kissat ovat siirtyneet yläreittien käyttäjiksi. Kunnes eräänä aamuna! Koiranpennut pyörivät tuvassa. Iida tulee arvokkaasti häntä tuuheana kamarista tupaan ja asettuu istumaan keskelle lattiaa. Häntä heiluu ja heiluu. Ensimmäinen pentu hyökkää, Iida kohottaa käpälänsä, kynnet piilossa, ja antaa niin voimakkaan läjäytyksen että pentu kaatuu. Iida istuu ja heiluttaa häntäänsä. Jokainen touhottaja saa saman kohtelun. Ääntäkään ei kuulu. Iida aloitti pentujen kasvatuksen. Eikä siinä sitten montaa päivää mennytkään, kun pennut olivat oppineet läksynsä. Kissaa saa haistella, nuolla, koskettaa käpälällä, mutta turkista ei saa vetää eikä heiluvaan häntään koskea. Emma seurasi ällistyneenä Iidan toimintaa ja jonkin ajan kuluttua sekin uskaltautui lattialle.
(Reviiri 4/2001)
