Oma lelu

Puuhastelin kotiaskareita sisällä. Vanhemmat koirat Kaisa ja Milla makoilivat mikä missäkin. Alle puolivuotias Nukka-pentu sen sijaan osallistui erittäin ahkerasti toimiini. Lopulta kuitenkin kyllästyin iloisen ja innokkaan apulaiseni touhottamiseen ja sanoin: "Ota oma lelu!" Oitis Nukka noudatti kehotustani, juoksi Millan luo ja alkoi nyhtää sitä niskakarvoista.
(Reviiri 3/2006)

Sarjasta ”Ei voi olla totta” osa N/1273

Pitkällisen tuumailun, opiskelun ja harkinnan jälkeen päätin hommata naksuttimen ja aloittaa koirien koulutuksessa uuden vaiheen. Kaikki kunnialliset koiran kouluttajat naksuttavat, siis minä myös.

No niin, valmiina.

Tarjoan Nukalle jauhelihaherkun ja samalla naksautan. Ja - herkku lentää koiran suusta, korvat menevät lyttyyn ja koira perääntyy! Kyseessä siis laukausvarma (+++) koira. Vien naksuttimen kauemmaksi ja käärin äänenvaimenninta ympärille. Sama tulos. Pidän tuumaustauon. Koirat ovat ulkona, naksautan vekotinta noin 10 metrin päässä. Nukka vetää korvat taakse ja pakenee tarhaan, Milla perässä.

Hyvä naksutin etsii nyt uutta kotia.

Reviiri 2007

Keskustelua kesäniityllä

Nukka: "Moi, mitä kuuluu?" Nippanappa: "Syön."

 

 

Nukka: "Juostaisko vähän, ajanko?" Nippanappa:"Minä syön".

Nukka: "Leikittäiskö?" Nippanappa: "Kesken syönninkö?"

Nukka: "Okei." Nippanappa:"Okei".

(Reviiri 3, 2007)