Millan metkut
Liikennekasvatusta
Noin kolmen kuukauden ikäisenä Milla-koiralle aloitettiin maalaiskoiran liikennekasvatus: auton tullessa tien reunaan, mieluummin ojaan ja hiljaa paikalla. Opetusta varten menimme maantielle kävelylle iltapäivällä, jolloin autot palaavat kaupungista syrjäkylille. Autoja huristi ohi ja me harjoittelimme. Opetuskokemus oli niin vaikuttava, että seuraavana aamuna Milla kipitti oitis tienreunaan istumaan nähdessään naapurin pihalla pysäköidyn auton. Opetusta on jatkettu ja tällä hetkellä Milla erottaa jo äänettömän auton. Mutta kun metsäpolulle kuuluu maantieltä auton hurina, Milla istahtaa vähän, varmuudeksi.
(Reviiri 4/1998)
Järjestys se olla pitää
Aamuna muutamana aloitin tuvan siivouksen. Koirat, Kaisa ja Milla, makoilivat sohvalla tapansa mukaan. Millan uusi keltainen vinkulelu oli keskellä lattiaa ja siirsin sen lelulaatikkoon. Aikani touhuttuani istahdin lepäämään. Milla hyppäsi alas sohvalta, marssi lelulaatikolle, otti keltaisen vinkulelunsa, asetti sen keskelle tuvan lattiaa ja meni takaisin sohvalle loikoilemaan.
(Reviiri 1/2000)
Vain jarrut puuttuu
Milla on koko pienen ikänsä (1,5 v) ollut vauhdikas koira, jonka perusliikkumistapa on juoksu, hyppely ja pyöriminen. Milla oli reilusti vuoden ikäinen ennenkuin näin sen ravaavan ensi kertaa!
Erään kerran Iida-kissa oli taas mukanamme aamukävelyllä. Milla oli vasta muutaman kuukauden ikäinen ja oli juuri oppinut, että Iida kuuluu joukkoon myös lenkeillä. Taivalsimme metsän halki ja tulimme hiekkatielle. Milla huomasi, että Iida oli jäänyt jälkeen porukasta. Milla ponkaisi juoksuun ja kumosi Iidan kuin keilan maahan - kesken tarpeiden teon. Iida tietysti loukkaantui syvästi, nosti häntänsä pystyyn ja marssi takaisin kotiin. Minua nauratti.
Mutta seuraavana kesänä ei enää naurattanut, kun Milla kumosi porukasta jääneen pikku-Outan (Kaisan pennun). Outan jalka näes räsähti poikki. Kaisan pentukatraalla oli sitten parin viikon ajan tunnistusnimet: valkonaama, punanaama, mustanaama ja rautajalka.
Nyt Milla on jo oppinut, ei jarruttamaan, mutta hyppäämään esteiden yli.
(Reviiri 1/2000)
Viisas väistää
Tyttäreni Hanna ja koirani Milla lähtivät varhaiskesän iltahämärässä metsään kävelylle. He suuntasivat kulkunsa Hepoharjun vaihteleviin maastoihin. Männikköä, kuusikkoa, jyrkkiä rinteiden välissä piilottelevia soita. Hanna ja Milla kuljeksivat tavanomaisen leppoisasti. Polun viereltä kuului kovaa rytinää ja räiskettä. Edellä kulkeva Milla pysähtyi, sanoi "uhh", kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia kotia kohti - ja Hanna perässä. Juoksivat pihaan asti häntä ja tukka suorana.
Kotona sitten setvittiin tapahtumaa. Mikä rytisi, mitä Milla meinasi. Päädyimme lopputulokseen: hyvä Milla kun juoksutit Hannan pois metsästä. Hepoharjulla oli näet tehty useampia havaintoja karhun/karhujen liikuskelusta.
(Reviiri 1/2002)
Muina koirina
Olimme parivuotiaan Millan kanssa agilityn alkeiskurssilla. Harjoituskerralla oli ensin kiipeilty ulkosalla ja sitten tultiin sisälle hyppimään. Hallin seinustalla istui joku naisihminen katselemassa koirien harjoittelua. Milla suoritti vuorollaan pienen esteradan. Ensimmäinen kerta meni hyvin. Kun toiselle kierrokselle lähtiessä päästin Millan remmistä, se juoksi oitis katselijan luokse, asettui rauhallisesti ihan tuolin viereen istumaan - mitäs me yleisö.
(Reviiri 2/2002)
Tarkkana
Osallistuimme Milla-koiran kanssa paimensukuisten kesävaellukseen. Kymmenkunta koiraa ihmisineen kulki korpimaassa. Matkasimme jokea seuraillen , kaikki peräkkäin polkua pitkin. Kuljimme Millan kanssa ensimmäisinä. Milla oli tärkeänä: ei vetänyt, ei poikkeillut polulta . Astelin tyytyväisenä mallikelpoisen koirani perässä. Ja sitten Milla pysähtyi, täydellinen stoppi. Ei liikahtanut askeleen puolikastakaan. Kun yritin kehoitella jatkamaan matkaa, Milla kääntyi katsomaan taakseen - ja pysyi paikoillaan. Pikkuhiljaa koko letka oli pysähtynyt ja sitten alkoi jonon perältä kuulua: "missäs Riikka on?". Vähän aikaa kun odoteltiin, Riikka koirineen, Millan tutut, sai porukan kiinni ja lähdettiin matkaan. Milla taivalsi ensimmäisenä ja hyvin tärkeänä.
(Reviiri 2/2003)
